Nomenklatuura

Nomenklatuura (ven. номенклату́ра [nəmʲɪnklɐˈturə], taustalla lat. nomenclatura 'nimilista') oli vallanpitäjien joukko Neuvostoliitossa ja muissa sosialistissa valtioissa. Nomenklatuura muodosti maan eliitin. Nomenklatuura oli suhteellisen pieni suuremmassa yhteiskunnassa hallitseva ryhmä, joka nautti etuoikeutettua asemaa. Nomenklatuuran jäsenet kuuluivat käytännössä aina kommunistiseen puolueeseen.[1]

Nomenklatuura vastasi maan korkeimmasta hallinnosta: puoluejohto, politbyroon jäsenet ja Kremlin virkamiehet luonnollisesti kuuluivat nomenklatuuraan. Nomenklatuuraan kuului vain osa kommunistisen puolueen jäsenistä ja yhteiskunnan virkamiehistä. Suuri osa puolueen jäsenistä tai virkamiehistä ei ollut eliittiä. Alemmille puolueen jäsenille ja virkamiehille oli Neuvostoliitossa oma sanansa, 'apparatsikki' (ven. 'аппара́тчик'). Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän tutkijan Michael Voslenskyn mukaan Brežnevin kaudella nomenklatuuraan kuului kolme miljoonaa ihmistä. Nomenklatuura oli keskittynyt Moskovaan, ja alueilla siihen kuuluvia oli suhteellisen vähän. Nomenklatuuran asettuminen Moskovaan liittyi vallan keskittämiseen Moskovaan.

Nomenklatuura sai alkunsa kun keisarin ja keisarillisen Venäjän virkamiesten tilalle tulivat vuonna 1917 bolševikit. Ensimmäisen Neuvosto-Venäjän virkamiehistön muodostivat Vladimir Leninin vallankumoukselliset ja jotkut porvarilliset asiantuntijat, jotka auttoivat talouden hallinnassa. Nomenklatuura kuitenkin syntyi vasta elokuussa 1923, kun maan poliittinen johto esitti tehtäviin nimitettäviä henkilöitä jakamalla nimilistoja. Nomenklatuura vahvistui Josif Stalinin kaudella. Brežnevin kaudella nomenklatuuraan kuuluvien keski-ikä oli jo 70 vuotta.

  1. Rigby, T. H.: Staffing USSR Incorporated: The Origins of the Nomenklatura System. Soviet Studies, 1988, 40. vsk, nro 4, s. 523-537. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search